Helsingin Olympialaiset oli tarkoitus pitää 1940, mutta ne peruuntuivat talvisodan vuoksi. Seuraavat sodan jälkeiset Olympialaiset pidettiin Lontoossa 1948. Siihen aikaan oli maalikamerat saatu käyttöön, mutta tulosten ilmoittaminen tapahtui vielä manuaalisesti numerolapuilla. Yleisölle tulokset olivat pitkälti kuulutusten varassa. Suomalaisia toki lohdutti Tapio Rautavaaran kotiin tuoma keihäskulta.
Helsingin Olympialaiset 1952
Sotavuosien jälkeen alkoi kiivas jälleenrakentaminen ja Airam oli mukana valaisemassa Suomen kaupunkeja mainosvalojen hehkuun. Kesän 1952 Olympialaisia varten Helsinki valmistautui innolla kisaisännyyteen. Funkkistyylisen Olympiastadion oli jo rakennettu vuonna 1938, mutta nyt rakennettiin Kumpulaan maauimala ja lisäkatsomot Olympia- ja uimastadionille, asuntoja kisavieraille uusi lentoasema Helsingin Seutulaan, Olympialaiturin eteläsatamaan sekä uudet hotellit Palace ja Vaakuna.
Helsingin Olympialaisten avajaiset järjestettiin sateisessa säässä 19. heinäkuuta 1952. Avajaisten yleisömääräksi kirjattiin todennäköisesti Olympiastadionin yleisöennätykseksi jäävä lukema: 70 435 katsojaa. Olympiasoihdun areenalle toi yhdeksänkertainen kestävyysjuoksun olympiavoittaja Paavo Nurmi ja sytytti tulen areenan tulimaljaan. Sen jälkeen soihtu vietiin portaita pitkin edelleen Stadionin torniin, missä Hannes Kolehmainen, hänkin viisinkertainen olympiamitalisti, sytytti kisatulen palamaan tornissa kaupungin ylle kisakauden ajaksi.
Kisoihin osallistui 4925 urheilijaa, 69 maasta. Yhdysvallat oli menestynein osanottajamaa ja toiseksi suurimman mitalisaaliin sai ensimmäistä kertaa kisoihin osallistunut Neuvostoliitto. Isäntämaa Suomi oli mitalitilaston kahdeksas 22 mitalilla, joista kuusi oli kultaa. Kisojen legendaarisia tähtiä olivat kolme olympiakultaa voittanut Emil Zatopek ja juuri kotimaahan palannut vasta valittu Miss Universum -kisoissa kruunattu Armi Kuusela. Silloinen Suomen yleisurheilijoiden menestys jäi odotettua vaisummaksi, mutta mitaleita sateli sen sijaan melonnassa, painissa ja nyrkkeilyssä. Kisojen onnistunut järjestäminen oli Suomelle ja Helsingille kuitenkin valtava menestys.
Airam toi kisoihin edistystä ja uutta tekniikkaa
Helsingin Olympialaisissa tekniikka oli kehittynyt aivan toiselle tasolle edellisistä Lontoon Olympialaisista. Erityistä huomiota sai Airamin tekemä sähkötulostaulu, jonka johtavana suunnittelijana oli toiminut DI Lauri Saari. Tulostaulun suunnittelu ja toteutus aiheuttivat Airamillekin melkoisen haasteen tiukassa aikataulussa. Jokainen kirjain koostui 35 lampusta (5 lamppua rinnakkain, 7 allekkain), ja lamppuryhmiä oli rivistössä parikymmentä vierekkäin ja kymmenkunta allekkain. Tästä haasteesta kertoi hankkeessa mukana ollut Airamin tohtori-insinööri Akseli Keinonen Ylen haastattelussa.
> Tallenne on kuultavana Ylen Elävässä arkistossa.
Taulua ohjattiin releistöllä taulun takapuolelta käsin yhden henkilön voimin, varsin tavallisennäköisen kirjoituskoneen avulla. Tämän "suoraohjauksen" eli tulosten kirjoitusvastuussa vuorottelivat Eino Lampi (myöhemmin Airamin yli-insinööri) ja teknikko Mähönen, molemmat Airamin työntekijöitä. Hämmästys oli suuri, kun tulokset saatiin ensimmäistä kertaa yleisön nähtäväksi lähes tosiaikaisina. Kokonaisuutta kutsuttiin tuolloin valoinformaatiolaitteeksi.
Tekniikkaa päivitettiin 70-luvulla
Tulostaulu toimi Helsingin stadionilla moitteettomasti lähes 20 vuotta, kunnes v. 1971 Helsingin yleisurheilun Euroopan mestaruuskisoja varten kirjoituskone vaihtui amerikkalaiseen tietokoneeseen. Tallentaminen tapahtui nyt uudella reikänauhatekniikalla ja yhteistyökumppaniksi mukaan tuli Nokia. Seuraavat 15 vuotta tästä toiminnasta vastasivat Nokialta Raimo Imberg ja Airamilta Veikko Laine. Stadionin tähtihetkiksi suomalaisittain näistä kisoista tallentuivat Juha Väätäisen kultamitalijuoksut.
Vuoden 1983 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut olivat ensimmäiset yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut. Airam ja Nokia olivat vahvasti läsnä ja näkyvillä kisoissa.
Siirreltävät tulostaulut yleistyvät
1970-luvun öljykriisin aikana valomainokset sammutettiin katukuvasta ja Airam lopetti neonkilpi- ja valomainososaston kansallisten energiansäästövaatimusten takia. Ketään ei irtisanottu, vaan vapautuva ammattitaitoinen henkilökunta siirrettiin tulostaulujen valmistukseen ja uusia siirreltäviä tulostauluja vuokrattiin menestyksellä maakuntien urheilutapahtumiin.
Nokia & Airam ”Information system” maailmalla
Tulostaulujen kansainväliset menestysmatkat suuntautuivat Neuvostoliittoon ja Moskovaan 1972 alkaen. Jääkiekon ja taitoluistelun suurena ystävänä Neuvostoliiton puolueen pääsihteeri Leonid Brežnev vieraili usein Moskovan Lunznikin jäähallissa, jonne Airam toimitti kaksi tulostaulua ja tulospalvelujärjestelmään 1973 jääkiekon MM-kisoihin. Airamin lamput olivat edelleen pitkästä kestävyydestään tunnettuja hehkulamppuja ja niitä ohjattiin tuolloin Nokian Mikko I -tietokoneilla.
Airam toimitti valomainosjärjestelmiä myöhemmin myös mm. Suomen Kansallisteatterille, teollisuuden tarpeisiin ja laivoihin.
