Kasvit tarvitsevat valoa fotosynteesiin eli yhteyttämiseen. Jos kasvit eivät saa riittävästi valoa, ne eivät pysty muodostamaan glukoosia, jolloin niiden lehdet kellastuvat ja kasvu hidastuu. Heikkokuntoiset kasvit ovat alttiita kasvituholaisille ja taudeille. Pitkittyvä valonpuute voi koitua kasveille kuolemaksi.
Kasviharrastaja Tuula Salovaaran ikkunalaudalla komeilee kelpo rivi viherkasveja. Oliivi, palmuvehka, pullojukka ja monet muut upeat kasvit kurottelevat vehreitä lehtiään ikkunaa vasten. Kasvien yläpuolella roikkuu kolme Airamin siroa Fiora-kasvivalaisinta. Riippuvalaisimet paitsi hemmottelevat kotipuutarhurin aarteita, myös luovat huoneeseen pehmeää päivänvalomaista tunnelmaa.
– Fiora on siitä kätevä kasvivalo, että siinä sopiva valonlähde eli 800 lumenin kasvilamppu, tulee pakkauksen mukana. Pitkän johdon ja europistokkeen ansiosta nätti valaisin on helppo asentaa kattoon ja sen korkeakiiltoinen heijastin hajottaa valon tasaisesti kasveille, Tuula kehuu. Tuulan suosiman Fiora-kasvivalaisimen valo näyttää ihmissilmään valkoiselta, vaikka sen 3500 kelvinin aallonpituus tarjoileekin kasveille lievästi punertavaa valoa.
Kasvit kannattaa siirtää pimeimpään vuodenaikaan itä- tai eteläikkunoille, jotta ne saavat nautiskella auringonpaisteesta mahdollisimman paljon. Luonnonvalon lisäksi kasvit hyötyvät melkein kaikenlaisesta lisävalosta, mutta eniten ne tarvitsevat aallonpituudeltaan siniviolettia, sinistä ja punaista valoa. Kasvit tarvitsevat erilaista valoa eri tilanteissa. Pääsääntönä voi pitää, että taimet kaipaavat kylmempää, sinistä valoa ja kukkivat kukat punaista valoa. Huonekasveille sopiva lumen-arvo on tyypillisesti 400–800. Myös 180 lumenin kasvivalo voi riittää joillekin pienille, tummalehtisille kasveille.
Ennen led-lamppuja kasveja valaistiin hehkulampuilla tai energiansäästölampuilla. Hehkulamput veivät paljon energiaa ja olivat vaarallisiakin, kun pahimmillaan ne polttivat kasvien lehdet. Nykyiset led-kasvilamput ja -valaisimet ovat energiatehokkaita eivätkä ne kuumene, joten ne voi sijoittaa turvallisesti lähelle huonekasveja.
Suositeltu etäisyys kasvin ja kasvivalon välillä on noin puoli metriä, mutta Tuulan valoille persoimmat kasvit saavat nautiskella kasvivalon loisteesta jopa vaaksan etäisyydeltä.
– Esimerkiksi jukkapalmut, kaktukset ja mehikasvit ovat oikeita auringonpalvojia. Varjoisan paikan kasvit, kuten palmuvehka ja saintpaulia, taas pärjäävät vähän hämärämmässäkin. Yleisesti ottaen tummalehtiset kasvit pärjäävät vähemmässä valossa kuin kirjavalehtiset, Tuula paljastaa.
Kasvivalaisimeksi käy oikeastaan mikä tahansa valaisin. Suosi kuitenkin sellaista valaisinmallia, jossa on umpinainen varjostin. Kasvilampun valokeila kohdistuu näin juuri siihen, missä valolle on suurin tarve. Muista tarkistaa, että kasvivalon lampunkanta ja -kupumalli sopivat valittuun valaisimeen.
